Kuopio olympic distance finnish champs 2016 race report by Anni

Keli oli viileä, sateinen ja tuulinen. Aikaisemmin kesällä myös Joroisen kisassa oli epävakaa keli, joten sinänsä asia ei ottanut ylivaltaa ajatuksissa. Treenannut olen. Kylmyys kuitenkin mietityttää ja pohdiskelin pitkin aamua, että mitä pukea päälle pyöräilyyn ja kuinka sitä tarkenee. Kisa-asu ja päälle tuuliliivi, mikä olikin viimehetken lisäys vaihtopussiin. Done.

Uinti – kaksi kierrosta, joista ensimmäinen suora oli haastava. Yhteislähtö. Tähän saakka olin sitä mieltä että Suomessakin tänä kesänä testattu rolling start ei saa aikaan kunnon adrenaliinipiikkiä vaan laiskan lähdön. Nyt taas ryhmälähtöä kokeilleena pyörrän mieleni rolling startin puoleen. Kova ryysis, aallokko jossa uimista ei itse ole tullut harrastettua ja pieni paniikki. Koitan mielessäni huutaa ohjeena itselleni rentoutta uintiin mikä siinä tilanteessa vaikuttaa lähinnä piruilulta. Ollaan kuitenkin valmentajani Sebastianin kanssa työstetty rentoutta paljon, joten olisi typerää jättää kisassa parhaat opit käyttämättä. Uintiajat ovat järjestäen viimevuotisia hitaampia ja oma aika selkeästi myös tavoitevauhdista jäljessä. Seurakaveri Sauli sanoikin ennen lähtöä että hidasta on, joten en vilkaissut kelloa vedestä noustessani.

T1 rantautuminen ja huh, onneksi se on ohi. Vettä tuli hörpittyä huolella, mielessä manaus että ensi vuonna osaa sitten hengittää molemmilta puolilta ettei tarvitse tieten tahtoen yrittää hukuttautua. Kaveri edessä repäisi märkäpukunsa hihan voimalla ja samalla kyynärpäällä minua silmään. Ja siitä! Taisin kimahtaa terveiset takaisin ja pahoitteluhuutoja kuului vielä takaa.

Sataa vettä ja pyörän päälle hypätessä pieni liukastuminen jolloin pyörässä kiinni ollut kenkä osuu maahan ja meinaa kaataa pyörän. No mutta, selvisin. Sitten hanaa. Tuntuu hyvältä, paitsi se viisi litraa vettä mahassa tuntuu painavan. Käännöksiä paljon, ja kokeillen miltä se sateen liukastama asfaltti tuntuu. Luotto pyörässä ja jarruissa mutta pannuttaminen on aina ikävää niin otin kaarteet hidastaen varmanpäälle. Vastatuulta ja sadetta, pitäisi juoda mutta ei maistu. Mies polkee nousussa ohi ja ajattelin pysyä vauhdissa mutta, kaulaa tulee kokoajan ja lopulta se menee menojaan. Neljä kierrosta, kolme geeliä. Ajattelin painottaa alkumatkan energiansaantia ja ensimmäisellä käännöksellä ensimmäinen suuhun. Ja oksennus. Kappas, näin ei ole käynyt koskaan aiemmin. Sade pesee. Tässä kohtaa hymyilyttää koska tiesin debytoivani blogipuolella juuri tämän kisan kisaraportilla – ja ainakin nyt on jotain kerrottavaa. Yleensä suoraviivaisena suorittajana kun tiivistelmä kisasta on muotoa: Lähtö – vaihto – pyöräily – hapotus – vaihto – hapotus ja monologi itseni kanssa aiheista miksi/taas/ai saatana/hengitä/tsemppii tms. samalla kun koitan pitää askeleet tahdissa – maali. Nyt saan uutta särmää.

Kohdat joissa ajattelin hanata, sataa naamaan niin että sattuu ja vastatuuli painaa. Ei sitten hanata. Mittari alkaakin päivittää polkimia. Koitan painella nappuloita mutta kalibroidaan jo. Jahas, oma moka. Onneksi garminin forerunner-kello on osoittautunut parhaaksi kaveriksi ja datan saanti on turvattu.

Toinen kierros käännöspaikalla. Vauhti tuntuu hyvältä, kadenssi kohdillaan. Ja sitten geeliä. Se pysyy sisällä lähes kierroksen loppuun ja sitten hyppää pyöränrungolle. Hienoa, ajattelen. Ja taas note to self, ensi vuonna osaan hengittää molemmilta puolilta!

Kolmaskierros ja jaloissa on edelleen voimaa. Tuuli vähän heittelee pyörää sivuille. Hyvä valinta jättää levykiekko matkasta ja ajaa profiileilla, muuten olisin ollut jo metsässä tai järvessä. Ei geeliä tällä kierroksella vaan pelkkää energiajuomaa pari suullista. Olympiamatka on sinänsä matkana sellainen että energiaa kyllä riittää kropan varastoista, mutta vielä ei olla vauhdeissa ettei olisi aikaa syödä niin käytetään tilaisuus hyväksi.

Viimeinen kierros ja ikäsarjojen naisista toisena. Seurailen vastaantulevia ja vain seurakaverini Tiina näyttää tulevan vastaan. Hän on kuitenkin sen verran edelle, ettei enää ole mahdollista polkemalla saavuttaa – lisäkaulaa ei silti anneta. Samoissa kohdissa toisemme ohitetaan, joten aika tasaisella vauhdilla mennään. Tiina on vahva juoksija, jonka vaihdissa en vielä pysy. Tulevaisuudessa kyllä.

Neljäskierros ja jaloissa olisi edelleen enemmän voimaa varastossa. No jääpähän juoksuun jos sitä ei saa purettua. Otan kääntöpaikalla vielä viimeisen suunnitellun geelin kun se tuntuu jopa pienemmältä vaivalta kuin juominen. On niin huono sää ettei tee mieli juoda. Kaksi toisilleen irrelevanttia asiaa ja siksi todella huono perustelu itsensä kuivuttamiselle, mutta en tee asiasta mellakkaa itseäni vastaan.

T2 vaihtoon tullessa rekissä roikkuu Tiinan pyörä, mutta muuten ympärillä on tyhjää. Tykkään vaihdoista, koska siinä ikään kuin saa aloittaa puhtaalta pöydältä, mahdollisuus rikkoa ennätyksiä ja parantaa tulosta riippumatta kahdesta muusta lajista. Nyt kenkä ei meinaa mennä jalkaan millään, märkä sukka rullalla ja päädyn sittenkin jättämään sukat pois lenkkareista. Jälkikäteen hankaumia hoidellessa heristän itselleni sormea. Aika fiksua.

Vaikka keli on viileä, ei pyöräillessä tullut kylmä mutta nyt varpaat ja jalkaterät ovat tunnottoman oloiset. Juoksu lähtee kivasti liikkeelle. Valmentajan opit hyppäävät mieleen; keskity tekemiseen, polvea ylös ja selkää suoraksi. Enää lyhyt rykäisy ja se on sitten siinä.

Kannustusjoukot ja Harri huutelevat radanvarrelta aikoja, ja kun tiedän ikäsarjani kakkosen olevan jo viisi minuuttia jäljessä, otan rauhallisempaa tahtia tossuun. Imeskelen geeliä vielä juoksun aikana, tiedän juoneeni liian vähän vettä mikä tuntuu kiristyksenä ohimoilla, mutta en välitä faktoista niinkään vaan fiilistelen tieni maaliin.

Minulle kisa on aina kisa, ja siksi on pitänyt sopeuttaa itseni ajatukseen eri kategorioiden kisoista tämän kesän aikana, kun toukokuussa lunastin paikkani MM-kisoihin. Luonnollisesti siitä tuli päätavoitteeni ja kesän muihin kisoihin on saatettu keventää treeniä mutta Kuopion olympiamatkan suoritin intensiteetiltään kovan viikon yhtenä kovana yhdistelmätreeninä, jolloin kroppa ei ollut levänneessä tilassa. Myös tämä on vaatinut sopeutumista siihen ajatusmaailmaan, ettei jokaisessa kisassa edes ole mahdollisuutta olla täydellä kapasiteetillä tai ns. tuoreilla jaloilla liikenteessä. On hauskaa purkaa kisaa paperille, koska lyhemmänkin matkan aikana kerkeää sattua jos jonkinmoista – mitä se sitten onkaan täysmatkaan ryhdyttäessä. Odotan innolla! So far – Ikäryhmän SM-kulta lunastettu ja kohti seuraavaa kisaa.

-Anni

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *