Nimi: Mikko Vekkeli
Ikä: 32
Paikkakunta: Helsinki
Koulutus: Tekniikan kandidaatti, maisema-arkkitehtuuri
Harrastukset: Ulkoilu kaikissa muodoissaan, Vapaalasku, Hyvä ruoka
Urheilutausta: Jalkapallo
Triathlon: perusmatka: 2:12:34; puolimatka 4:46:25; täysmatka: 12:30:15
Synnyin Helsingissä vuonna 1984. Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Itä-Helsingissä Vuosaaressa. Liikunnalliset harrastukset kuuluivat tuolloin lähes kaikkien kavereitteni elämään, kuten myös minunkin. Keskiössä oli jalkapallo. Kaikki halusivat toki pelata lätkää, mutta lamanlapsina meille tuli selväksi että se oli kallis harrastus. Pahimpien teinivuosieni jälkeen sain keskitettyä menohaluni jalkapallon pelaamiseen Lahjoja oli ja etenkin lahjoja treenata. Se kantoikin aina 1. divisioona tasolle asti. Sitten, loukkaantumiset ja parikymppisen miehen ajatukset elämän tarkoituksesta ja tulevaisuudesta alkoivat verottaa pelaamiseen käytettävää aikaa. Aloin opiskella ja reissata, ja käytin energiani maailman tutkimiseen. Jalkapallo sai jäädä harrastukseksi kolmos- ja kakkosdivisioona tasolla.
Niin sanotun peliurani loppupuolella, kolme vuotta sitten, pari vanhaa pelikaveriani pyysivät minua mukaan Joroisille kokeilemaan triathlonia. Ensimmäinen ajatus oli että en selviä hengissä kahden kilometrin uintiosuudesta. Kaverit saivat kuitenkin vakuutettua minulle että kyllä se muutaman kuukauden harjoittelulla onnistuu. Lähdin mukaan. Olen aina tykännyt tunteesta, jonka saan, kun ylitän itseni. Tätä tunnetta olen pääasiassa ruokkinut harrastamalla skeittausta lumilautailua ja muita extreme-osaston lajeja.
Harjoitellessani tosissaan ja tavoitteellisesti pitkästä aikaa minulle entuudestaan vieraita lajeja uintia, pyöräilyä ja juoksua, huomasin yllätyksekseni kuinka paljon minulla oli tämän treenikuorman alla opittavaa itsestäni niin urheilijana kuin kokonaisuudessakin. Ja etenkin kuinka paljon potentiaalia voi ihmisestä löytyä, kun paneutuu tekemiseen ja omaan itseensä tosissaan. Paljon treenaaminen herätti monia tuntemuksia ja kysymyksiä joita en ollut ennen ajatellut tai tuntenut. Isoin asia minulle oli se, kun huomasin kuinka pahasti jalkapallosta vuosien mittaan aiheutuneet loukkaantumiset haittasivat edelleen tekemistäni. Tämä kulminoitui viime vuoden harjoittelussa, kun tajusin että oikeanjalan hermo-ongelmien vuoksi en pystynyt juoksemaan enää viittä kilometriä pidempiä matkoja, joka haittasi hieman täydelle matkalle harjoittelua.
Minulle triathlon on toiminut polkuna elämäni ja terveyteni hallintaan. Olen pystynyt kuntouttamaan lopullisesti suuret jalkapallosta aiheutuneet vammat ja virheasennot, löytänyt itselleni toimivan ruokavalion ja oppinut paljon elämän eri osa-alueiden kuormittavuudesta itseni kohdalla. Kun harjoittelen paljon on minun pakko pitää keho ja mieli terveenä ja reagoida herkästi stressiin ja muuttaa toimintatapojani.
Nyt kolmen vuoden triathlonin harrastamisen jälkeen koen olevani 32-vuotiaana elämäni parhaassa kunnossa, terveempi kuin koskaan, ja valmiimpi uusille haasteille kuin ikinä. Omana tavoitteena onkin kilpailla jonain päivänä Konassa Triathlonin kuninkuusmatkalla oman ikäryhmäni MM-kilpailuissa.
“It is all in you, stop hiding it!”
